Lomailua Nizzassa

Kävimme lomailemassa rajan toisella puolella Nizzassa. Nizza on siitä ihmeellinen paikka, että siellä on aina selkeästi leudompi sää kuin Italian puolella. Tyttäreni totesi heti Italian rajan jälkeen, että maisema on niin erilainen. Kaikki on jotenkin siistimpää ja kauniimpaa. Menomatkalla pysähdyimme Monacossa. Siellähän kaikkialla on puhdasta ja viheralueet huolitellut. Ei näkynyt roskia kaduilla. Lisäksi siellä on yleisöhissit, jotka kuljettavat yläkaupungista alas satamaan hetkessä - ja niiden käyttö on ilmaista. Eksyimme Monacon rautatieasemalle, sielläkin kaikki oli puhdasta ja ehjää. Kerjäläisiä ei näkynyt asemalla eikä kaduilla. Mietinkin, että miten Monacon köyhät elävät vai eikö siellä ole köyhiä? Monaco on kaunis ja satamassa olevat yksityisveneet upeita, mutta jotenkin siellä kaikki on vähän liian teennäistä, pröystäilevää. Kaduilla näkee toistaan upeampia autoja ja luksushotelleja voi ihastella ulkoapäin.

Nizza on kaunis ja meren aaltoja seuratessa mieli lepää. Olimme Nizzassa Pääsiäisenä, jolloin hyvin monet paikat ovat kiinni. Museot odottavat siis seuraavaa vierailua. Nizzassa katukuvassa kiinnittivät huomion lukuisat kerjäläiset. Lisäksi tyylikkäiden rouvien villakoirat jättivät ikäviä muistoja pitkin jalkakäytäviä. Ennen kotiinpaluuta innostuimme käymään Parco Phoenixissä. Sisäänpääsy oli 2€ ja 11-vuotias pääsi ilmaiseksi ja lisäksi parkkitalo oli ilmainen (lippu piti näyttää kassalla). Puistosta löytyy maailman suurin kasvihuone, jossa on myös eläimiä (liskoja, akvaario-osasto, lintuja jne.). Ulkona on lisää eläimiä. Puisto vaikutti olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Italiassa ei pääse minnekään tuollaisilla hinnoilla. Suosittelen varsinkin lapsiperheille vierailua puistossa, jos joskus liikkuu Nizzan seutuvilla.

Kotimatkalla pysähdyimme Cap Martin -niemimaalla. Sieltä olisi löytynyt vene 33 miljoonalla ja taloja olisi myynnissä useammalla miljoonalla. Kävelimme niemimaan ympäri myrskysäässä. Rantaan osuvat tyrskyt olivat mahtavat ja toisaalta vaahtopäisenä möyryävä meri vaikutti jopa pelottavalta. Sydän sykkyrällä katselin, kun lapset ja mieheni menivät kallioille ihailemaan aaltoja - itse pysyin kiltisti kulkureitillä.

Nyt taas jaksaa tätä arkea, kun sai imeä itseensä energiaa merestä ja vuorista. Yhtenä päivänä oli +20 ja aurinko paistoi, kyllä sillä kelillä kelpasi kävellä pitkin Promenaide des Anglais ja ihailla turkoosia Välimerta. Minulle meri antaa aina vapauden tunteen, täällä näen vain Como-järven, joka on kaunis omalla tavallaan, mutta kyllä meri vie aina voiton.