Arkielämää

Taas tänäkin vuonna sekä minä että lapseni selvisimme hengissä kouluvuodesta. Tosin vaikutti siltä, että opettajille se otti kovemmille. Pari päivää ennen kesäloman alkua olin Mikoa vastassa koululla, ja koska olin etuajassa, menin koulun pihalle istuskelemaan. Vähän ajan kuluttua luokka tulee ulos jumppasalista, vaikkei heillä jumppaa ollutkaan. Luokanvalvoja oli vienyt pelaamaan jalkapalloa sisäpihalle. No, joku neropatti oli heittänyt 3 palloa aidan yli ja niitä ei löytynyt mistään. Voimisteluopettaja oli raivoissaan, sitten ulos tuli hysteerinen luokanvalvoja, joka kiljuen selitti voimisteluopettajalle maksavansa pallot. Äkkiä tämä luokanvalvoja otti laukustaan lompakon ja heitti maahan 20 euron setelin ja selitti hysteerisenä, että huomenna kaikki joutuvat osallistumaan kolehtiin ja koko luokka menee rehtorin puheille. Katsoin tätä hysteeristä opettajaa hämmästyneenä niin kuin koulun kaikki muutkin oppilaat. No, parin päivän päästä oli todistusten jako ja luokanvalvojaa ei ollut - ainoastaan luokan tukiopettaja. Lopulta selvisi, että luokanvalvoja oli unohtanut todistusten jakotilaisuuden. Odotan kauhulla syksyä, koska tämä luokanvalvoja opettaa italiaa ja ehkä myös historiaa ja maantietoa ensi vuonna. Kaiken huipuksi hänellä ei ole mitään otetta luokkaan eli oppilaat pistävät tunneilla ihan ranttaliksi.

Tänään käydessäni lasten kanssa lähibaarissa olin tietysti ainoa naishenkilö siellä. Vanhat ukkelit pelasivat korttia ja joivat viiniä. Naiset oletettavasti olivat kotona siivoamassa tai laittamassa ruokaa tai vahtimassa lastenlapsia. Tämä oli alkuillasta, mutta tilanne on sama milloin tahansa. Ukkelit istuvat baarissa juomassa ja pelaamassa korttia. Jotenkin niin Etelä-Eurooppaan kuuluvaa. Ukkelit aina tervehtivät meitä iloisesti. Kaiken huippu oli, kun taannoin menin yhteen lähibaariin Mikon kanssa. Omistaja, joka on railakas naishenkilö, alkoi selittää miten kaunis minun aviomieheni on. Sitten hän kysyy Mikolta eikö vain isäsi olekin kaunis mies - Miko katsoi suu ammollaan, että mitä nainen mahtaa houria. No, paikalla oli yksi vanhahko mieshenkilö, joka halusi tarjota minulle aperitivon. Seuraavaksi hän kysyi paikalle osuneen poikansa kanssa haluanko tulla heille käymään ennen illallista - siinä vaiheessa peräännyin takavasemmalle ja kävelin naurusta kippurassa kotiin. kaikkea täällä maaseudun rauhassa saa ulkomaalainen naishenkilö kokea.

Puutarha on ikuinen taistelutantereeni. Rikkaruohot voivat erittäin hyvin. Kesäkuun alussa päätin vihdoinkin istuttaa taimeneni maahan. Kohtahan signor Bianchi ilmestyy pihalleen ja katsoo tovin istutustani. Sitten hän toteaa, että ehei signora tänään ei voi istuttaa. Katsoin ihmeissäni ja hän totesi, että tuulee liikaa. Siihen kommentoin nuivasti, että istutan kun ehdin. Vähän ajan päästä laittaessani etanamyrkkyä maahan hän kommentoi - ehei signora ei sitä noin laiteta ja sitten sain oppitunnin mitä pitää tehdä etanoiden varalta. No, siinä samalla kuunnellessa sain levitettyä myrkyt. Lopuksi hän totesi, että signora tänään olette heränneet myöhään kun aurinkokaihtimet olivat myöhään aamulla alhaalla. Selitin jotain kansallisesta juhlapyhästä ja livistin sisälle.

Olen oppinut, että ainakin täällä maaseudulla naapurit ovat erityisen kiinnostuneita muiden elämästä. Toisaalta tämä luo tiettyä turvallisuutta - tosin tällaiselle ulkomaalaiselle tämä kaikki tuntuu välillä vähän liian ahdistavalta. En jaksa itse kiinnostua muiden elämästä, kunhan ehdin omani pitää jotenkin järjestyksessä. Keväällä sain soiton paikalliselta sosiaaliviranomaiselta. Hän kysyi haluaisinko tulla ulkomaalaisille tarkoitettuun infoon, siellä käsiteltäisiin koulua, vakuutuksia, terveydenhoitoa jne. Totesin nuivasti, että olen synnyttänyt täällä, lapseni ovat käyneet tarhan ja ala-asteen ja toinen on jo yläasteella, olen ollut vuokralla, ostanut talon, ostanut auton, avannut ALV:n. Miten hän olikaan pettynyt, kun en halunnut tulla ko. tilaisuuteen. Pehmentääkseni pettymystä totesin aikeen olevan hyvän ja että 10 vuotta sitten olisin ilomielin osallistunut siihen. Huippu oli, että hän kysyi minulta tunsinko muita ulkomaalaisia tässä kylässä, jotka olisivat kiinnostuneita. Heräsi kysymys eikö kunnalla ole luettelo asukkaista, koska ovat muuttaneet, ketkä ovat ulkomaalaisia oleskeluluvalla jne. Tuntui, että sellainen viimeinen silaus järjestelyistä puuttui - niin kuin Italiassa niin valitettavan usein.

Nyt kuitenkin nautin puutarhani mehevistä päärynöistä, kurkkumerestä, tomaateista, viinirypäleistä ja kerään sisälleni auringon lämmön jaksaakseni taas rämpiä läpi talven ja kouluvuoden. Illalla uidessani kuutamossa kirsikkapuun kupeessa voin vain todeta kuten Benigni: "La vita é bella".