Tänään sitten heräsimme valkoiseen lumipeittoon. Ulkona on kaunis joulumaisema, ikävä kyllä vain pari viikkoa etuajassa. Aamuyöllä havahduin johonkin meluun, jonka ajattelin olevan lumiaura. Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt arvata mitä tuleman pitää. Herätin lapset aamulla varhain ja mietin lähteäkö vai ei. No, eipä sitä lunta nyt ihan kamalasti ollut maassa, joten lapset autoon ja auto ulos. Pääsen pihaportista ulos ja jumiudun pieneen mäkeen, joka vie tielle. Ei auta liukuestejärjestelmät - liikaa lunta. Pakitan takaisin pihalle ja totean lapsille, että tänään on ylimääräinen vapaapäivä. Siitäkö riemu syntyi!
Vähitellen aloin ymmärtämään, että koko Pohjois-Italia on seis. Moottoriteillä isoja vaikeuksia, rekkaliikenne pysäytetty, junat vaikeuksissa, Linatella lentoja peruttu, Malpensalla koneet myöhässä jne. Täällä riittää 10 cm lunta saamaan tämän maan sekaisin. En uskalla edes ajatella mikä tilanne teillä on. Yksi syy kaaokseen teillä on se, että paikalliset lähtevät liikkeelle kesärenkailla ja koska he pelkäävät kuollakseen lunta he ajavat max. 20 km/h. Jokaisessa minimaalisessa mäessä on joku jumissa, auto poikittain ja yleensä kesärenkailla. Sitten he kaasuttavat täysillä päästäkseen mäkeä ylös ja siitähän tilanne vain pahenee. Vähitellen alan ymmärtämään, että jos maassa on yli 5 cm lunta voi jäädä rauhassa kotiin. 10 cm lunta on aivan loistava syy pitää lapset kotona poissa koulusta. Jostain syystä Suomessa en ikinä jäänyt koululaisena kotiin lumen vuoksi... Nyt vain ihmettelen muuttuuko lumisade vesisateeksi eli saisinko lapset kouluun huomenna. Sen ainakin arvaan, että jossain vaiheessa pääsen lumitöihin. Täällähän ei mitään lumikolia ole vaan ainoa varusteeni on lumilapio. Sillä sitten luon tuollaista raskasta nuoskalunta isohkolta alueelta. Toisaalta olen lapsen lailla iloinen lumesta. Joku sanoi selitykseksi, että se liittyy niin kiinteästi lapsuuteeni. Ja ehkä se on totta - minulla on kotoinen olo kun maassa on lunta. Nautin näistä muutamista lumipäivistä täällä Etelä-Euroopassa ja nauran sisäisesti italialaisille, jotka sekoavat liikenteessä pienestä lumesta. Silloin huomaan olevani todella aito suomalainen.
keskiviikko 10. joulukuuta 2008
perjantai 14. marraskuuta 2008
Byrokratian luvattu maa
Italia on varmasti yksi Euroopan byrokraattisimmista maista. Sain pari päivää sitten kirjeen, jossa asuinkuntani pyytää tietoja jäte- ja vesimaksua varten. Mutta heille ei riitä, että ilmoittaisin talossa asuvat henkilöt. Minun pitää kaivaa esiin talon kauppakirjat ja etsiä sieltä talon maarekisteritiedot. Olen kerran etsinyt ne tiedot sähkölaitosta varten ja muistan, että tehtävä ei suinkaan ole mikään yksinkertainen. Pitää etsiä mm. maarekisteriluokka, hoitolohko, millä sivulla ja osassa alueen maarekisteriä tiedot esiintyy. Ongelma on, että talon kauppakirjoista ei löydy näitä kaikkia tietoja.
Poikani Mikon koulussa järjestetään uintikurssi liikuntatunneilla. Ensimmäisellä kerralla uintitunti peruttiin, koska koulut olivat lakossa, toisella kertaa uima-altaan putket olivat hajonneet kaatosateiden seurauksena. Eilen huomasin, että taas uinti oli peruttu. Tällä kertaa syy oli erittäin byrokraattinen. Luokan voimisteluopettaja oli poissa, hänen tilalleen oli pyydetty luokanvalvoja. Mutta luokanvalvoja oli käsittänyt, että ainoastaan voimisteluopettajat saavat viedä oppilaat pihan poikki voimistelusaliin/uimahalliin. Siksi hän ei vienyt luokkaa voimistelutiloihin. Siis italialaisessa koulussa kuka tahansa opettaja EI saa viedä luokkaa pihan poikki toiseen rakennukseen. Paikalla uimahallissa oli siis turhaan odottamassa uintiopettaja.
Toinen esimerkki koulusta. Miko toi kotiin valokopioita ja välissä oli lappu, että maksa 4 € oppilaan X äidille. Koska en saanut Mikolta selitystä kopioiden tarkoituksesta (kopioita wikipedistä ryhmätyöhön liittyen), kysyin asiaa reissuvihossa opettajalta. Olen myös yksi vanhempien edustajista luokalla ja eilen oli kokous opettajien kanssa. Täällä tuli esiin tämä valokopiokyselyni opettajan taholta. Lopulta jopa koulun rehtori puuttui asiaan ja lopputulos oli, että vanhemmilta ei saa pyytää senttiäkään rahaa ilman koulun johtokunnan lupaa. Valokopiot pitäisi ottaa koulussa, mutta koulu oli juuri kieltäytynyt oppilaan X äidin kysyttyä asiaa.
Lisäksi kävi ilmi, että opettaja ei voi jakaa mitään materiaalia oppilaille, joka ei ole suoraan koulun toimittamaa. Eli edustajien pitää tehdä yhteenveto muille vanhemmille tapaamisesta opettajien kanssa. Mutta tätä yhteenvetoa luokanvalvoja ei voi jakaa oppilaiden vihkoon vaan meidän on annettava yhden oppilaan tehtäväksi jakaa kopiot kokouksesta muille oppilaille. Muuten tämäkin yhteenveto pitäisi ensin hyväksyttää johtokunnassa ja se on jopa italialaisille jo liian byrokraattista.
Kouluissahan tehdään nykyään paljon ryhmätöitä. Kysyin luokan kokouksessa eikö koulusta löydy tiloja, että oppilaat voisivat tehdä ryhmätöitä koulun jälkeen (ko. kouluun tulee oppilaita kaukaakin, joten toisen kotiin meno on hankalaa). Vastaus oli, että periaatteessa koulu voi antaa tilat, mutta ei valvontaa. Jos joku vanhemmista ilmoittautuu vapaaehtoiseksi valvomaan, oppilaille voidaan järjestää tila. Mutta tietokonetta oppilaat eivät saa käyttää, mutta jos vanhemmat tuovat kotoa niin oppilaat voivat käyttää tätä konetta silloin. Olemme siis vuodessa 2008 ja italialaisessa koulussa oppilaat eivät pysty käyttämään tietokonetta ryhmätöihin. Ja jostain syystä ryhmätöitä ei tehdä kouluaikana.
Kun kyselin italialaisilta tästä byrokratiasta sain vastaukseksi, että italialainen oppii jo lapsesta alkaen selviämään byrokratian tiheässä viidakossa olemalla "furbo" (=ovela). Näin voin taas todistaa hypoteesini, että italialainen koulu ja myös koko yhteiskunta ruokkii luovuutta. Koska ilman uskomatonta luovuutta italialaisesta byrokratiasta ei selviä. Eräs ex-kampaaja kertoi, että kuittivihot pitäisi säilyttää 10 vuotta (aika monta vihkoa) ja kaikki muut aktiviteettiin kuuluvat paperit. Kaikkien papereiden säilyttäminen 10 vuotta puolestaan vaatii tilaa. Ainoa tapa saada ne "häviämään" alle 10 vuodessa on ilmoittaa, että hiiret söivät dokumentit tai putkirikko kasteli ne kelvottomiksi. Tämän ilmoituksen vahvistavat sitten "Guardia di Finanzan" miehet (=talouspoliisi). Ja näin italialainen taas oli "furbo" ja sai kierrettyä byrokratian kiemurat.
Poikani Mikon koulussa järjestetään uintikurssi liikuntatunneilla. Ensimmäisellä kerralla uintitunti peruttiin, koska koulut olivat lakossa, toisella kertaa uima-altaan putket olivat hajonneet kaatosateiden seurauksena. Eilen huomasin, että taas uinti oli peruttu. Tällä kertaa syy oli erittäin byrokraattinen. Luokan voimisteluopettaja oli poissa, hänen tilalleen oli pyydetty luokanvalvoja. Mutta luokanvalvoja oli käsittänyt, että ainoastaan voimisteluopettajat saavat viedä oppilaat pihan poikki voimistelusaliin/uimahalliin. Siksi hän ei vienyt luokkaa voimistelutiloihin. Siis italialaisessa koulussa kuka tahansa opettaja EI saa viedä luokkaa pihan poikki toiseen rakennukseen. Paikalla uimahallissa oli siis turhaan odottamassa uintiopettaja.
Toinen esimerkki koulusta. Miko toi kotiin valokopioita ja välissä oli lappu, että maksa 4 € oppilaan X äidille. Koska en saanut Mikolta selitystä kopioiden tarkoituksesta (kopioita wikipedistä ryhmätyöhön liittyen), kysyin asiaa reissuvihossa opettajalta. Olen myös yksi vanhempien edustajista luokalla ja eilen oli kokous opettajien kanssa. Täällä tuli esiin tämä valokopiokyselyni opettajan taholta. Lopulta jopa koulun rehtori puuttui asiaan ja lopputulos oli, että vanhemmilta ei saa pyytää senttiäkään rahaa ilman koulun johtokunnan lupaa. Valokopiot pitäisi ottaa koulussa, mutta koulu oli juuri kieltäytynyt oppilaan X äidin kysyttyä asiaa.
Lisäksi kävi ilmi, että opettaja ei voi jakaa mitään materiaalia oppilaille, joka ei ole suoraan koulun toimittamaa. Eli edustajien pitää tehdä yhteenveto muille vanhemmille tapaamisesta opettajien kanssa. Mutta tätä yhteenvetoa luokanvalvoja ei voi jakaa oppilaiden vihkoon vaan meidän on annettava yhden oppilaan tehtäväksi jakaa kopiot kokouksesta muille oppilaille. Muuten tämäkin yhteenveto pitäisi ensin hyväksyttää johtokunnassa ja se on jopa italialaisille jo liian byrokraattista.
Kouluissahan tehdään nykyään paljon ryhmätöitä. Kysyin luokan kokouksessa eikö koulusta löydy tiloja, että oppilaat voisivat tehdä ryhmätöitä koulun jälkeen (ko. kouluun tulee oppilaita kaukaakin, joten toisen kotiin meno on hankalaa). Vastaus oli, että periaatteessa koulu voi antaa tilat, mutta ei valvontaa. Jos joku vanhemmista ilmoittautuu vapaaehtoiseksi valvomaan, oppilaille voidaan järjestää tila. Mutta tietokonetta oppilaat eivät saa käyttää, mutta jos vanhemmat tuovat kotoa niin oppilaat voivat käyttää tätä konetta silloin. Olemme siis vuodessa 2008 ja italialaisessa koulussa oppilaat eivät pysty käyttämään tietokonetta ryhmätöihin. Ja jostain syystä ryhmätöitä ei tehdä kouluaikana.
Kun kyselin italialaisilta tästä byrokratiasta sain vastaukseksi, että italialainen oppii jo lapsesta alkaen selviämään byrokratian tiheässä viidakossa olemalla "furbo" (=ovela). Näin voin taas todistaa hypoteesini, että italialainen koulu ja myös koko yhteiskunta ruokkii luovuutta. Koska ilman uskomatonta luovuutta italialaisesta byrokratiasta ei selviä. Eräs ex-kampaaja kertoi, että kuittivihot pitäisi säilyttää 10 vuotta (aika monta vihkoa) ja kaikki muut aktiviteettiin kuuluvat paperit. Kaikkien papereiden säilyttäminen 10 vuotta puolestaan vaatii tilaa. Ainoa tapa saada ne "häviämään" alle 10 vuodessa on ilmoittaa, että hiiret söivät dokumentit tai putkirikko kasteli ne kelvottomiksi. Tämän ilmoituksen vahvistavat sitten "Guardia di Finanzan" miehet (=talouspoliisi). Ja näin italialainen taas oli "furbo" ja sai kierrettyä byrokratian kiemurat.
maanantai 10. marraskuuta 2008
Koulu Italiassa
Me suomalaisethan voimme ylpeillä upeilla PISA-tuloksilla. Toisin on Italian laita. Raukat ovat PISAn häntäpäässä. Itse olen tutustunut syksyn aikana italialaiseen julkiseen koululaitokseen. Tähän asti olen ollut koulumaailmasta ulkona, koska lapseni kävivät Montessori-yksityiskoulua. Poikani tultua ala-asteen päähän jouduimme miettimään millaiseen kouluun hänet laitamme. No, lopulta päädyimme puheiden mukaan kaupungin parhaimpaan kouluun, joka on julkinen.
Heti kesällä mietin ensimmäisen kerran onko tässä koululaitoksessa jotain vikaa. Ostaessani kirjoja huomaan ostavani 3 kirjaa musiikkia varten, 5 kirjaa teknologiaa varten, 4 kirjaa äidinkielen tunneille jne. Ei ihmekään, että sataset lensivät kukkarosta keveästi.
Syksyllä sitten alkaa koulu. Ensimmäiset päivät kuluvat kaupoissa juoksemassa, koska opettajien mielestä äidit nauttivat suunnattomasti saadessaan joka päivä ostaa erilaisia koulutarvikkeita. Olisihan liian yksinkertaista ostaa vihot ja kynät kerrallaan, ehei vaan jokainen opettaja tiputtelee näitä tietoja pienissä erissä.
Aluksi lukujärjestys annetaan vain pariksi päiväksi eteenpäin. Yleensä noin kuukauden kuluttua koulun alkamisesta annetaan lopullinen lukujärjestys. Seuraava luovuustesti on sitten keksiä mitä kirjaa oppitunneilla tarvitaan (kun valittavana on aina vähintään 3 kirjaa / oppiaine). Vielä en ole keksinyt miten paikalliset voivat tämän tietää tai sitten he laittavat reppuun kerrallaan kaikki kirjat. Itse kärsivällisesti kirjoittelen reissuvihkoon viestejä opettajille ja kyselen käytettävää kirjaa. Pahimmillaan reppu painaa muutenkin 8 kg, joka on melkoinen taakka 11-vuotiaalle laiheliinille.
Vielä en uskalla kauheasti kritisoida itse opetusta. Tietyt asiat opetetaan äärimmäisen monimutkaisesti mielestäni. Mutta palaan tähän aiheeseen vähän myöhemmin, kun olen saanut enemmän kokemusta.
Yhden asian olen kuitenkin oivaltanut. Italialainen koululaitos takaa sen, että italialaiset pysyvät luovina tulevaisuudessakin. Jos julkisesta koulusta selviää hengissä (tarkoitan sekä fyysisesti että psyykkisesti), on henkilön oltava erittäin luova ja kekseliäs.
Heti kesällä mietin ensimmäisen kerran onko tässä koululaitoksessa jotain vikaa. Ostaessani kirjoja huomaan ostavani 3 kirjaa musiikkia varten, 5 kirjaa teknologiaa varten, 4 kirjaa äidinkielen tunneille jne. Ei ihmekään, että sataset lensivät kukkarosta keveästi.
Syksyllä sitten alkaa koulu. Ensimmäiset päivät kuluvat kaupoissa juoksemassa, koska opettajien mielestä äidit nauttivat suunnattomasti saadessaan joka päivä ostaa erilaisia koulutarvikkeita. Olisihan liian yksinkertaista ostaa vihot ja kynät kerrallaan, ehei vaan jokainen opettaja tiputtelee näitä tietoja pienissä erissä.
Aluksi lukujärjestys annetaan vain pariksi päiväksi eteenpäin. Yleensä noin kuukauden kuluttua koulun alkamisesta annetaan lopullinen lukujärjestys. Seuraava luovuustesti on sitten keksiä mitä kirjaa oppitunneilla tarvitaan (kun valittavana on aina vähintään 3 kirjaa / oppiaine). Vielä en ole keksinyt miten paikalliset voivat tämän tietää tai sitten he laittavat reppuun kerrallaan kaikki kirjat. Itse kärsivällisesti kirjoittelen reissuvihkoon viestejä opettajille ja kyselen käytettävää kirjaa. Pahimmillaan reppu painaa muutenkin 8 kg, joka on melkoinen taakka 11-vuotiaalle laiheliinille.
Vielä en uskalla kauheasti kritisoida itse opetusta. Tietyt asiat opetetaan äärimmäisen monimutkaisesti mielestäni. Mutta palaan tähän aiheeseen vähän myöhemmin, kun olen saanut enemmän kokemusta.
Yhden asian olen kuitenkin oivaltanut. Italialainen koululaitos takaa sen, että italialaiset pysyvät luovina tulevaisuudessakin. Jos julkisesta koulusta selviää hengissä (tarkoitan sekä fyysisesti että psyykkisesti), on henkilön oltava erittäin luova ja kekseliäs.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)