isot valinnat

Taas on kulunut yksi syksy. Tämä syksy on ollut "rasittava", koska Miko käy nyt scuola median 3. luokkaa ja hänen pitää valita uusi koulu ensi vuodeksi. Siispä olemme päässeet tutustumaan seuraavaan kouluasteeseen. Joulukuussa lauantaihuvimme on ollut ravata eri koulujen avoimien ovien päivissä. Kaikki ovat NIIN HYVIÄ kouluja ja tehokkaita ym. Totuus lienee vähän muuta. Mielestäni valinta tehdään täällä nuorena - itse en tiennyt 13-14 -vuotiaana mitä haluan tehdä isona. Täällä nuorten on päätettävä mennäkö lukioon tai mahdollisesti ammattikoulutukseen ym. ym.

Tällä hetkellä vaikuttaa todennäköisimmältä, että Miko menee ensi vuonna taidelukioon. Valinnasta emme vanhempina ole varmoja eikä Mikokaan tiedä mitä haluaisi. Siksi useiden keskustelujen jälkeen olemme päätyneet, että tässä tilanteessa on parasta löytää koulu, jossa Miko voi kasvaa ja kypsyä ja saada laaja-alaisen koulutuksen. Myös Mikon tukiopettaja on samoilla linjoilla.

No, olemme sitten käyneet eri taidelukioissa tutustumassa. Yksi yksityinen Comossa vaikuttaa tällä hetkellä vahvimmalta ehdokkaalta. Koska Miko on tunnetusti tullut äitiinsä ja osaa olla "pirullinen", niin käydessämme tässä koulussa rakas esikoiseni pani parastaan. Rehtori kysyi voisitko ajatella tehdä töitä taiteen parissa isona. Miko toteaa: "En, musta tulee uimaopettaja". Me vanhemmat siinä toivomme lähinnä, että maa aukeaisi allamme. Kohta rehtori toteaa Mikolle, että taidat olla "taisteleva" tyyppi eli et hyväksy asioita valmiiksi purtuina. Mikä sen kivempaa vanhemmille, kuin kuulla mahdollisen tulevan koulun rehtorin suusta näitä kommentteja. Toisessa koulussa yksi opettaja kysyi miksi haluat taidelukioon niin rakas poikani toteaa: "Oikeastaan haluankin kielilukioon". Jokainen voi kuvitella vanhempien olotilan siinä. Yksi yksityinen koulu lopetti viesteihin vastaamisen siinä vaiheessa, kun heidän pyynnöstään selvitin vähän Mikon vaikeuksia - todella huonoa käytöstä ko. koululta. Tämä toinen, jossa Miko pani parastaan taas vaikuttaa hyvin vastaanottavalta ja avoimelta suhtautumisessaan oppilaisiin, joilla on erityistarpeita.

Koska olemme hartaassa, katolisessa maassa niin tietyissä asioissa toimitaan suomalaisittain vähintäänkin oudosti. Julia käy nyt Montessorin 4. luokkaa ja luokan kokouksessa kävi ilmi, että jotkut lapset puhuvat seksistä. No, siellähän jo äidit hyppivät tuoleilta, kun heidän kullannuppunsa on kysellyt näistä asioista ja selittänyt "asiantuntevasti" elämän totuuksia. Lopputulos on, että koulu kutsuu psykologin keskustelemaan vanhempien kanssa miten aiheesta pitäisi keskustella lasten kanssa. Tämä menee yli ymmärrykseni. Mihin tarvitaan psykologia puhumaan vanhemmille? Parasta oli, että koulu sanoi kutsuvansa jonkun psykologin Milanosta niin, ettei kukaan ole todennäköisesti ollut tekemisissä ko. henkilön kanssa. Tämä siksi, että Montessorissa erittäin suuri osa lapsista käy jossain vaiheessa psykologilla. Siis aivan suhteettoman paljon. Jos lapsi kerrankin tekee/sanoo jotain, niin heti suositellaan psykologia. Tuntuu vähän, että vanhempien kykyyn kasvattajina ei uskota.

Tänä vuonna Mikon koulu pyysi vapaaehtoista 10 euron avustusta materiaalihankintoihin. Täällä on yksinkertaisesti leikattu niin paljon rahoja, etteivät koulut selviä ilman vanhempien apua. Periaatteessahan julkinen koulu on ilmainen. Tosin esim. tänä syksynä jouduin ostamaan Mikolle kuvaamataitoon noin arviolta 100 euron edestä tarvikkeita. Heillä on uusi opettaja, joka on arkkitehti eikä oppilaiden mukaan osaa piirtää lainkaan. Juuri tänään aamulla juttelimme Mikon kanssa tästä opettajasta ja Miko totesi, että kaikki taideopettajat tuntuvat olevan hulluja (eläkkeelle jäänyt oli minustakin lähinnä "hullu" eikä taida tämä olla sen parempi).