Ja taas jatkuu...

Näin kului taas yksi kesäloma. Täällä Italiassahan kesäloma kestää suunnilleen 3 kuukautta, joten siinä vaaditaan vanhemmilta luovuutta siitä selviämiseksi. Mutta ehkä tämäkin vain ruokkii tätä kuuluisaa italialaista luovuutta. Koska ollaan Italiassa, niin lasteni koulut alkoivat eri päivinä ja myös kesällä loppuivat eri aikaan.

Kesällä lapset ilmoitetaan erilaisille kursseille. Näin niillä ilman isovanhempien apua olevilla perheillä on edes pienet mahdollisuudet selvitä lastenhoidosta. Niin Italiassa lapsia ei jätetä yksin kotiin vaan heillä on aina joku aikuinen valvomassa. Miko ja Julia saivat tänä vuonna viikon ajan syventyä musikaalin teon saloihin ja kaksi viikkoa kului tennis- ym. urheilutaitoja hiotessa. Lopun aikaa sitten talossa oli joko sukulaisia vieraina tai olimme itse lomailemassa.

Mutta nyt ovat koulut alkaneet sikainfluenssapelon kera. Toisaalta vähemmän nyt on ollut hysteriaa kuin odotin. Kaikki kirjat ehdittiin saada juuri ja juuri ajoissa. Yhden kirjan saaminen tilauksella kesti noin 2 kuukautta! Muut sain hankittua kirjakaupasta hyvinkin nopeasti. Tietysti uskolliseen tapaansa opettajat ovat ilahduttaneet viesteillä ostaa vihkoja tietty määrä ja papereita. Siis yksi päivä Mikolla oli viesti ostaa A4 arkkeja 30 kpl viivoilla ja 20 kpl ruuduilla. Tänään uskollisesti laitoin ne Mikon reppuun ja siellä ne olivat vielä illallakin. Nyt minulla on ehkä harmaa aavistas niiden tarkoituksesta, kun yksi tuttavamme kertoi miten hän aikoinaan käytti niitä koulussa. Nyt kuitenkin ainoa vaihtoehto on, että lähetän viestin Mikon luokan assistentille ja kysyn mihin niitä tarvitaan ja milloin. Huomaan taas olevani erittäin ulkomaalainen. Luultavasti KAIKKI italialaiset tietävät ihan tarkasti mitä varten ne käskettiin ostaa.

Italian nykyinen opetusministeri Gelmini on uudistanut koulua mm. lisäämällä yhden tunnin italiaa. Tämän takia Mikolla on maanantaisin koulua klo 8-17 ja heillä on vain yksi vartin tauko klo 11 ja klo 13-14 ruokatauko. Aika rankkaa 11-13 -vuotiaille. Tämän lisäksi Gelmini on päättänyt rationalisoida italialaista koulua reilulla kädellä ja nyt iso joukko sijaisista on heitetty pellolle. Lisäksi muuta henkilökuntaa on vähennetty reippaasti. Toisaalta kouluissa on iso joukko siivojia/vahtimestareita, joilla kyllä on myös muita tehtäviä kuin siivous: he valvovat kerroksissa, tuuraavat opettajaa, jos tämä joutuu poistumaan luokasta. Italiassa ei ikinä jätetä luokkaa yksin, kuten Suomessa tapahtuu. Joka tunnilla on joku valvomassa, siis yleensä opettaja (toivottavasti).

Ensimmäinen luokan kokous uuden luokanvalvojan kanssa oli viime viikolla. Tämä uusi opettaja sattuu olemaan erittäin suuri Suomi-fani. Hän alkoi siellä hehkuttaa miten hyvin Suomi toimii, kuinka ihanaa ja järjestäytynyttä Skandinaviassa yleensä on ja lopulta hän kysyi minulta: "Mitä ihmettä te suomalaiset teette täällä Italiassa?". Beh, siinäpä tuhannen taalan kysymys, johon ei ole selvää vastausta. Huvittaa vain tämä Suomi-fanius, koska myös Julian opettaja Montessorissa sattumoisin rakastaa Skandinaviaa.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa vuotta. Rankka se tulee olemaan sekä lapsille että äidille. Toisaalta Mikolla on helpompaa kun kaikki on tuttua, mutta kun ajattelenkin viimevuotista läksymäärää niin tuskanhiki kohoaa otsalle. Toisaalta viime vuodesta selvisimme hengissä, niin emmeköhän tästäkin vuodesta selvitä.