Kaaosta ja korruptiota

Kouluvuosi lähenee loppua - vihdoinkin. Periaatteessa koulut loppuvat Lombardiassa 8.6.2013 tai 7.6, jos ei ole lauantaina koulua. Tosin poikani lukio ilmoittaa tänään loppuuko koulu huomenna vai 7.6 vai kenties vasta 14.6. Tämä menee yli ymmärryksen jopa italialaisilla. Oletus on, että syksyllä kerrotaan milloin koulu loppuu, mutta tämäkin taisi vain olla harhaluulo. Nyt he vetoavat siihen, että osa oppilaista oli koulun järjestämällä opintomatkalla viikon ja nämä päivät pitää tehdä sisään. Mutta retkelle eivät osallistuneet kaikki luokan oppilaat, joten miksi heidän pitää venyttää kouluvuotta ja en ole ennen kuullut, että koulun järjestämä opintoretki tehdään sisään.

Tyttäreni koulu osallistuu johonkin arviointi- ja parannusprojektiin. Vanhempien pitäisi vastata netissä muutamaan kysymykseen. Ihan positiivista, mutta kun niihin sivuihin ei pääse sisälle. Nyt selvisi, että annettu sähköpostiosoite oli väärä, mutta oikeallakaan osoitteella ei onnistu. Odotan mielenkiinnolla onnistunko viikon kuluessa vastaamaan.

8.4.2013 kirjoitin blogissani http://elamaitaliassa.blogspot.it/2013/04/help-tutor.html miten kylän alueelle asennettiin Tutor. Luin tässä muutama viikko sitten miten kunta ei saa penniäkään tästä laitteesta vaan kaikki tulot menevät Milanossa olevalle firmalle, joka omistaa laitteet. Kun ihmettelin tätä kerran, niin vastapuoli totesi tyynesti, että kirjekuori on taas vaihtanut omistajaansa sopimusta tehtäessä. Korruptiohan on valtava ongelma Italiassa mafian kera.

Help - Tutor

Viime viikkojen tärkein keskustelunaihe kylillä on ollut Tutor. Tutor on automaattinen nopeusvalvontajärjestelmä, joka mittaa ajoneuvojen keskinopeuden pisteiden A ja B välillä. Nyt tällainen järkyttävä vekotin asennettiin kunnan alueelle vilkkaalle maantielle, joka vie Sveitsin rajalta Como-Milano -moottoritielle. Järjestelmä asennettiin muutaman kilometrin matkalle, jolla nopeusrajoitus on 70 km/h.

Taustaksi voin kertoa, että italialaiselle keskivertoautoilijalle nopeusrajoitukset ovat lähinnä a) esteettinen koriste tienvarressa, b) valtion keino ylläpitää koulussa opittuja matikan taitoja. Aluksi nämä Tutorit tulivat moottoriteille ja niiden ansiosta nopeudet ovat laskeneet ja yhä vähemmän näkee 200 km/h kaahaavia autoilijoita.

 

Nyt tällainen kauhistus siis asennettiin kylän alueelle.  Ensimmäisen viikon aikana Tutor paljasti 180 ylinopeusrikkomusta päivässä, toisella viikolla ENÄÄ 120 rikettä/päivä. Tästä johtuen paikalliset ja muut tietä käyttävät hermostuivat. Osa uhkasi muuttaa ajoreittinsä pikkuteille, joka ei kannata koska sillä matkalla on yhdet liikennevalot ja muutama liikenneympyrä tai sitten joutuu ajamaan 1-2 kylän keskustan läpi. Yksi kirjoitti kuinka väärin on, että jos paikallinen käsityöläinen ajaa esim. 80 km/h ja saa 41 euron sakot. Tämä sakko kun on iso osa päivän ansioista. Toinen selittää, että on niin vaikeaa pitää nopeus 70 km/h, kun tie on suora. YKSIKÄÄN ei ole vielä todennut, että riittää ajaa nopeusrajoituksen mukaan. EI, tämä on sula mahdottomuus. Itse ajan aina iltapäivisin Comoon hakemaan nuorisoa koulusta ja tiedän tasan tarkkaan ajavani ylinopeutta, mutta olen myös valmis maksamaan sakot murisematta. Se on ihan oma valintani. Toistaiseksi en ole onneksi saanut ylinopeussakkoja.

Lomailua Nizzassa

Kävimme lomailemassa rajan toisella puolella Nizzassa. Nizza on siitä ihmeellinen paikka, että siellä on aina selkeästi leudompi sää kuin Italian puolella. Tyttäreni totesi heti Italian rajan jälkeen, että maisema on niin erilainen. Kaikki on jotenkin siistimpää ja kauniimpaa. Menomatkalla pysähdyimme Monacossa. Siellähän kaikkialla on puhdasta ja viheralueet huolitellut. Ei näkynyt roskia kaduilla. Lisäksi siellä on yleisöhissit, jotka kuljettavat yläkaupungista alas satamaan hetkessä - ja niiden käyttö on ilmaista. Eksyimme Monacon rautatieasemalle, sielläkin kaikki oli puhdasta ja ehjää. Kerjäläisiä ei näkynyt asemalla eikä kaduilla. Mietinkin, että miten Monacon köyhät elävät vai eikö siellä ole köyhiä? Monaco on kaunis ja satamassa olevat yksityisveneet upeita, mutta jotenkin siellä kaikki on vähän liian teennäistä, pröystäilevää. Kaduilla näkee toistaan upeampia autoja ja luksushotelleja voi ihastella ulkoapäin.

Nizza on kaunis ja meren aaltoja seuratessa mieli lepää. Olimme Nizzassa Pääsiäisenä, jolloin hyvin monet paikat ovat kiinni. Museot odottavat siis seuraavaa vierailua. Nizzassa katukuvassa kiinnittivät huomion lukuisat kerjäläiset. Lisäksi tyylikkäiden rouvien villakoirat jättivät ikäviä muistoja pitkin jalkakäytäviä. Ennen kotiinpaluuta innostuimme käymään Parco Phoenixissä. Sisäänpääsy oli 2€ ja 11-vuotias pääsi ilmaiseksi ja lisäksi parkkitalo oli ilmainen (lippu piti näyttää kassalla). Puistosta löytyy maailman suurin kasvihuone, jossa on myös eläimiä (liskoja, akvaario-osasto, lintuja jne.). Ulkona on lisää eläimiä. Puisto vaikutti olevan erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Italiassa ei pääse minnekään tuollaisilla hinnoilla. Suosittelen varsinkin lapsiperheille vierailua puistossa, jos joskus liikkuu Nizzan seutuvilla.

Kotimatkalla pysähdyimme Cap Martin -niemimaalla. Sieltä olisi löytynyt vene 33 miljoonalla ja taloja olisi myynnissä useammalla miljoonalla. Kävelimme niemimaan ympäri myrskysäässä. Rantaan osuvat tyrskyt olivat mahtavat ja toisaalta vaahtopäisenä möyryävä meri vaikutti jopa pelottavalta. Sydän sykkyrällä katselin, kun lapset ja mieheni menivät kallioille ihailemaan aaltoja - itse pysyin kiltisti kulkureitillä.

Nyt taas jaksaa tätä arkea, kun sai imeä itseensä energiaa merestä ja vuorista. Yhtenä päivänä oli +20 ja aurinko paistoi, kyllä sillä kelillä kelpasi kävellä pitkin Promenaide des Anglais ja ihailla turkoosia Välimerta. Minulle meri antaa aina vapauden tunteen, täällä näen vain Como-järven, joka on kaunis omalla tavallaan, mutta kyllä meri vie aina voiton.