Tänään sitten heräsimme valkoiseen lumipeittoon. Ulkona on kaunis joulumaisema, ikävä kyllä vain pari viikkoa etuajassa. Aamuyöllä havahduin johonkin meluun, jonka ajattelin olevan lumiaura. Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt arvata mitä tuleman pitää. Herätin lapset aamulla varhain ja mietin lähteäkö vai ei. No, eipä sitä lunta nyt ihan kamalasti ollut maassa, joten lapset autoon ja auto ulos. Pääsen pihaportista ulos ja jumiudun pieneen mäkeen, joka vie tielle. Ei auta liukuestejärjestelmät - liikaa lunta. Pakitan takaisin pihalle ja totean lapsille, että tänään on ylimääräinen vapaapäivä. Siitäkö riemu syntyi!

Vähitellen aloin ymmärtämään, että koko Pohjois-Italia on seis. Moottoriteillä isoja vaikeuksia, rekkaliikenne pysäytetty, junat vaikeuksissa, Linatella lentoja peruttu, Malpensalla koneet myöhässä jne. Täällä riittää 10 cm lunta saamaan tämän maan sekaisin. En uskalla edes ajatella mikä tilanne teillä on. Yksi syy kaaokseen teillä on se, että paikalliset lähtevät liikkeelle kesärenkailla ja koska he pelkäävät kuollakseen lunta he ajavat max. 20 km/h. Jokaisessa minimaalisessa mäessä on joku jumissa, auto poikittain ja yleensä kesärenkailla. Sitten he kaasuttavat täysillä päästäkseen mäkeä ylös ja siitähän tilanne vain pahenee. Vähitellen alan ymmärtämään, että jos maassa on yli 5 cm lunta voi jäädä rauhassa kotiin. 10 cm lunta on aivan loistava syy pitää lapset kotona poissa koulusta. Jostain syystä Suomessa en ikinä jäänyt koululaisena kotiin lumen vuoksi... Nyt vain ihmettelen muuttuuko lumisade vesisateeksi eli saisinko lapset kouluun huomenna. Sen ainakin arvaan, että jossain vaiheessa pääsen lumitöihin. Täällähän ei mitään lumikolia ole vaan ainoa varusteeni on lumilapio. Sillä sitten luon tuollaista raskasta nuoskalunta isohkolta alueelta. Toisaalta olen lapsen lailla iloinen lumesta. Joku sanoi selitykseksi, että se liittyy niin kiinteästi lapsuuteeni. Ja ehkä se on totta - minulla on kotoinen olo kun maassa on lunta. Nautin näistä muutamista lumipäivistä täällä Etelä-Euroopassa ja nauran sisäisesti italialaisille, jotka sekoavat liikenteessä pienestä lumesta. Silloin huomaan olevani todella aito suomalainen.