kommervenkkejä

Näin olemme päässeet marraskuuhun. Lokakuun lopussa Mikon koulussa oli luokan kokous, jossa valittiin myös vanhempien edustajat. No, tämähän muuttui mielenkiintoiseksi. Tiedotteessa luki, että kokous on klo 17-19. Viime vuonna ensin opettaja kertoi yleisesti miten luokalla menee ja retkistä ja sitten äänestettiin ja sen jälkeen kaikki lähtivät kotiin. No, tänä vuonna sekä äänestys että asiat olivat loppu klo 18. Menimme viemään äänestyslippuja tietysti osoitettuun paikkaan. Yhtäkkiä meille sanotaan, että yhden vanhemmista pitää jäädä klo 19 asti (perjantai-ilta, edessä pyhien vuoksi pidennetty viikonloppu). Kukaan ei ollut ikinä tiedottanut luokallemme tästä. Protestoimme tästä kaikille, koska kukaan ei todellakaan halunnut jäädä kuluttamaan aikaa kouluun. Mutta tällä kertaa italialaiset todellakin noudattivat sääntöjä pilkulleen (meni jopa pilkun viilaamiseen tietyt vararehtorin kommentit). Tämä vararehtori mm. totesi, että ilman vanhempien läsnäoloa hän voisi vaikka äänestää ja laittaa 10 lippua kuoreen. Itse totesin lakonisesti, että tuskin ketään kiinnostaa mennä sabotoimaan tällaisia vaaleja. Mietin myös, että jos signor Rossi haluaa sabotoida luokkamme äänestyksen niin miten estät. Minä en tunne kaikkien vanhempia eikä minulla ole oikeutta kysyä henkkaria. Riittää, että Rossi tulee ja sanoo haluavansa äänestää luokan 2D vaaleissa. Minä annan nimilistan, johon allekirjoittaa ja Rossi vääntää jonkun epämääräisen nimmarin johonkin vapaaseen kohtaan ja äänestää. Kuka sen selvittää kuuluiko hän luokan vanhempiin vai ei. Eli kyllä meni vähän kaukaa haetuksi argumentointi tässä kohtaa. Yksi isä sitten suostui jäämään. Muuten luokkamme äänestys olisi mitätöity, koska ehkä joku haamu haluaa vain äänestää eikä ole tullut kuulemaan opettajan kertomusta luokasta ja opinto-ohjelmasta (lopulta tapasin yhden "haamun", jonka tunnen, joka tuli kouluun vain äänestämään - ei tosin meidän luokalla). Tämän tutun haamun tapaamisen jälkeen aloin tajuta, kuinka tärkeä rooli luokanedustaja on (melkein iski rimakauhu, koska olen taas yksi edustajista). Mutta, jos yhden koulun luokanedustajien valinta on näin byrokraattista, niin ei voi kuin huokaista...

Päätin tässä yksi lauantai-ilta olla urheilullinen ja mennä lenkille. Oli jo pimeää. Yhdessä kohtaa tulee auto liian lähelle, siirryn sivulle, kaadun ja murran nilkkani. Joten sitten lauantai-iltana kohti Comon ensiapua. Kokemus oli positiivinen, koska kaikkineen se kesti 2.5 tuntia. Ensin lääkärille, sitten röntgeniin, sieltä kipsattavaksi, sitten tarkistusröntgen ja vielä lääkärille kuulemaan ohjeita. Seuraavana päivänä Jukka haki kyynärsauvat ja nyt sitten olen invalidina kuukauden päivät. Nyt joudumme miettimään miten selviämme lasten kuljetuksista, arjen pyörityksestä jne. Tänään Jukka meni maksamaan etukäteen ticketin tarkistusröntgeniin, koska sairaalan kassa aukeaa vasta 7.45 ja aika on 7.30. Lopputulos oli, että lääkäri oli kirjoittanut lähetteen röntgeniin, joka otetaan vasta pari päivää ennen kipsinpoistoa eikä tähän kontrolliin kuten olisi pitänyt. Kassa neuvoi tulemaan sovittuna aikana ja jos ticket vaaditaan niin käydä sitten maksamassa sen saman tien. Mutta eihän Italiassa mikään ikinä suju pilkulleen niin kuin pitäisi (paitsi luokan edustajien vaalit...).

Mikolla taas vaihtui liuta opettajia syksyllä. Italiassa ollut sijainen ei saanut jatkoa. Nykyinen opettaa ainoastaan italiaa eli nyt historiassa ja maantiedossa on oma opettajansa, kun viime vuonna italian opettaja opetti näitäkin aineita. Ranskassa tuli myös uusi opettaja. Tämä uusi lähti paljon korkeammalta tasolta, kuin mihin viimevuotinen opettaja oli päässyt. Nyt olen kuullut huhuja, että matematiikan ja luonnontieteiden opettaja joutuu leikkaukseen ja jossain välissä niihinkin tulee sijainen. Ainakin riittää vaihtuvuutta.

Olen taas ilolla saanut seurata Mikon äidinkielen ohjelmaa. Kirjallisuudessa he lukevat Dante Alighierin Inferno. Herää kysymys onko järkeä. Siis ymmärrän, että Dantesta puhutaan ja ehkä luetaan yksi tarina esimerkiksi, mutta nyt heillä on läksyinä analysoida tekstiä. Kieliopissa luokasta yli puolet reputti alkukokeessa. Alan ymmärtämään, kun valitetaan, ettei nuoriso enää osaa kirjoittaa oikein. Taitaa olla väitteissä perää. Mielestäni kielioppia pitäisi opiskella paljon enemmän ja systemaattisemmin. Viimevuotinen opettaja lähinnä rakasti kirjallisuutta. Katsotaan sitten miten tänä vuonna, kun on eri opettaja.

arjesta selviämistä

Koulua on nyt käyty noin kuukausi ja vähitellen päästään vauhtiin. Tähän asti vielä monessa aineessa on kerrattu viime vuoden asioita ja käytetty siten myös vanhoja kirjoja. Toivottavasti uusiin asioihin päästään käsiksi ennen joululomaa. Opetusministeri Gelminin uudistuksen tuloksena viikkotuntimäärä on lisääntynyt yhdellä ja on nyt 30. Vapaaehtoinen italia muuttui kaikille pakolliseksi. Tästä johtuen Mikolla on maanantaisin koulua klo 8-17! Italialainen koululaitos ei ole vielä ymmärtänyt, että niitä iltapäiviä voi olla useampi kuin 2 kpl ja jonain aamuna voitaisiin sitten mennä klo 9 eikä klo 8. Mutta ei. Täällä on varmaan aina ollut, että kaksi iltapäivää ja piste. Lisäksi koulu alkaa aina klo 8 ja piste. Siksi Mikolla on nyt sitten tällainen megapäivä.

Tänään sitten Mikon tullessa kotiin katsoin mitä läksyjä on tällä viikolla. Englannista oli annettu läksyjä huomiseksi. Minusta tämä on lähinnä epäinhimillistä, koska he tosiaan ovat olleet tänään jo 9 tuntia koulussa. Sitten heillä on yksi koe keskiviikkona. No ei se mitään, mutta torstaina on sekä historian että maantiedon koe (sama opettaja) ja ongelma on, että keskiviikkona on toinen pitkä päivä eli koulua on klo 8-16. Tämän jälkeen pitäisi tehdä läksyt ja lukea kaksiin kokeisiin. Siis minusta, äitinä, tämä on aivan mielipuolista.

Ostin uuden kännykän kesällä ja jouduin vaihtamaan uuden liittymän. No irtisanoin vanhan. Sitten minulle soitetaan, että miksi en tekisi tästä vanhasta tavallista ladattavaa numeroa. Siten vanha numeroni olisi käytössä. No tänään kävelen Vodafonen lähimpään pisteeseen ja sanon, että haluan vaihtaa liittymän ladattavaksi. Vastaus on, ettei onnistu, koska Vodafone ei ole lähettänyt jotain kortteja, joita vaaditaan ko. toimenpiteessä. He sanoivat, että helpointa on irtisanoa. Eli nyt lähetän uudelleen irtisanomisilmoituksen ja tällä kertaa todella irtisanon vaikka soittaisivat kuinka usein perään. Tämä on tyypillistä täällä - yksi sanoo yhtä ja toinen toista ja siitä sitten pitäisi ottaa selvää. Kuten olen aiemmin todennut aikaisemmissa blogeissa, tämäkin taas edesauttaa italialaista luovuutta. Ilman luovuutta täällä ei siis selviä mistään. Ei edes kännykkäliittymistä!

Ja taas jatkuu...

Näin kului taas yksi kesäloma. Täällä Italiassahan kesäloma kestää suunnilleen 3 kuukautta, joten siinä vaaditaan vanhemmilta luovuutta siitä selviämiseksi. Mutta ehkä tämäkin vain ruokkii tätä kuuluisaa italialaista luovuutta. Koska ollaan Italiassa, niin lasteni koulut alkoivat eri päivinä ja myös kesällä loppuivat eri aikaan.

Kesällä lapset ilmoitetaan erilaisille kursseille. Näin niillä ilman isovanhempien apua olevilla perheillä on edes pienet mahdollisuudet selvitä lastenhoidosta. Niin Italiassa lapsia ei jätetä yksin kotiin vaan heillä on aina joku aikuinen valvomassa. Miko ja Julia saivat tänä vuonna viikon ajan syventyä musikaalin teon saloihin ja kaksi viikkoa kului tennis- ym. urheilutaitoja hiotessa. Lopun aikaa sitten talossa oli joko sukulaisia vieraina tai olimme itse lomailemassa.

Mutta nyt ovat koulut alkaneet sikainfluenssapelon kera. Toisaalta vähemmän nyt on ollut hysteriaa kuin odotin. Kaikki kirjat ehdittiin saada juuri ja juuri ajoissa. Yhden kirjan saaminen tilauksella kesti noin 2 kuukautta! Muut sain hankittua kirjakaupasta hyvinkin nopeasti. Tietysti uskolliseen tapaansa opettajat ovat ilahduttaneet viesteillä ostaa vihkoja tietty määrä ja papereita. Siis yksi päivä Mikolla oli viesti ostaa A4 arkkeja 30 kpl viivoilla ja 20 kpl ruuduilla. Tänään uskollisesti laitoin ne Mikon reppuun ja siellä ne olivat vielä illallakin. Nyt minulla on ehkä harmaa aavistas niiden tarkoituksesta, kun yksi tuttavamme kertoi miten hän aikoinaan käytti niitä koulussa. Nyt kuitenkin ainoa vaihtoehto on, että lähetän viestin Mikon luokan assistentille ja kysyn mihin niitä tarvitaan ja milloin. Huomaan taas olevani erittäin ulkomaalainen. Luultavasti KAIKKI italialaiset tietävät ihan tarkasti mitä varten ne käskettiin ostaa.

Italian nykyinen opetusministeri Gelmini on uudistanut koulua mm. lisäämällä yhden tunnin italiaa. Tämän takia Mikolla on maanantaisin koulua klo 8-17 ja heillä on vain yksi vartin tauko klo 11 ja klo 13-14 ruokatauko. Aika rankkaa 11-13 -vuotiaille. Tämän lisäksi Gelmini on päättänyt rationalisoida italialaista koulua reilulla kädellä ja nyt iso joukko sijaisista on heitetty pellolle. Lisäksi muuta henkilökuntaa on vähennetty reippaasti. Toisaalta kouluissa on iso joukko siivojia/vahtimestareita, joilla kyllä on myös muita tehtäviä kuin siivous: he valvovat kerroksissa, tuuraavat opettajaa, jos tämä joutuu poistumaan luokasta. Italiassa ei ikinä jätetä luokkaa yksin, kuten Suomessa tapahtuu. Joka tunnilla on joku valvomassa, siis yleensä opettaja (toivottavasti).

Ensimmäinen luokan kokous uuden luokanvalvojan kanssa oli viime viikolla. Tämä uusi opettaja sattuu olemaan erittäin suuri Suomi-fani. Hän alkoi siellä hehkuttaa miten hyvin Suomi toimii, kuinka ihanaa ja järjestäytynyttä Skandinaviassa yleensä on ja lopulta hän kysyi minulta: "Mitä ihmettä te suomalaiset teette täällä Italiassa?". Beh, siinäpä tuhannen taalan kysymys, johon ei ole selvää vastausta. Huvittaa vain tämä Suomi-fanius, koska myös Julian opettaja Montessorissa sattumoisin rakastaa Skandinaviaa.

Odotan mielenkiinnolla tulevaa vuotta. Rankka se tulee olemaan sekä lapsille että äidille. Toisaalta Mikolla on helpompaa kun kaikki on tuttua, mutta kun ajattelenkin viimevuotista läksymäärää niin tuskanhiki kohoaa otsalle. Toisaalta viime vuodesta selvisimme hengissä, niin emmeköhän tästäkin vuodesta selvitä.

Näin olen yhä hengissä tämän kouluvuoden jälkeen. Koville otti, mutta nyt puuttuu enää Mikolla tämä viikko ja Julialla tämän viikon lisäksi 2 päivää. Voin vain todeta, että italialainen julkinen koulu on sinänsä kokemus. Vaikka koulu yrittää olla äärimmäisen hyvin organisoitunut, niin suomalaisesta näkökulmasta katsottuna se on varsin kaoottinen.

Kouluistahan tehdään aina retkiä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Kulutin juuri muutama viikko sitten 9 tuntia bussissa tyttäreni luokan kanssa päästäkseni katsomaan Isola Palmaria Liguriassa. Onhan se kivaa, kun perillä ehditään olla hädin tuskin 5 tuntia, mutta bussissa 9. Tietenkin mennessä yksi oppilas oksentaa ja ripuloi, takaisin tullessa seuraava oppilas oksentaa. Muuten kyllä nykyään retkillä on rauhallista, kun kaikki pelaavat Nintendoa ym. Alkumatkasta aivan hiljaista bussissa. Mikon luokka kävi katsomassa Adda-jokea. Aluksi jouduimme maksamaan 36 euroa. Jotkut pitivät liian kalliina ja siksi koulu päätti yksinkertaistaa retkeä ja loppuhinnaksi tuli 17 euroa. No retkestä on jo kulunut toista kuukautta, mutta erotusta ei ole maksettu takaisin. Nyt luokanvalvojalla on jo lupa hakea pankista rahat ja palauttaa ne oppilaille. Vielä on aikaa tämä viikko - odotan mielenkiinnolla. Epäilen, että kerran kun maksaa jotain julkisen koulun pohjattomaan kaivoon niin takaisin niitä on vaikea saada. Eniten huvittaa tämä älytön byrokratia kaikessa. Kaikki on niin virallista olevinaan ja monimutkaista (toisaalta pitäähän nämä tuhannet ihmiset työllistää jotenkin ja mikäs sen tehokkaampaa kuin täyttää n kpl lomakkeita ja siirtää niitä laatikosta toiseen).

Italiassa julkiseen kouluun kohdistuu järjettömiä leikkauksia. Myönnän, että esim. vahtimestarien määrä on uskomaton. Koulun joka kerroksessa on useampi. Mitä he kaikki tekevät - no idea. Nyt heidän määräänsä vähennetään. Samoin sijaisia vähennetään ja siksi Mikon luokanvalvoja vaihtuu. Nykyinen, prof. Vignola, tuli kesken syksyn sijaiseksi, kun alkuperäinen opettaja sai hermoromahduksen parin viikon päästä koulun alusta. Rankkaa työtä! Prof. Vignola on ollut piristävä ilmestys kaikkien naisopettajien keskuudessa. Hän on nuori vastavalmistunut, Basilicasta kotoisin oleva mieshenkilö. Lapset ovat tykänneet, samoin vanhemmat. Hänen unohtumattomat lausahduksensa ovat painuneet mieleen. Kerran hän totesi Mikosta: "Dove c'é la festa, c'é Miko". (Missä tapahtuu, siellä Miko). Itse taas olen kokenut, että minuun suhtaudutaan jotenkin erilailla koska olen ulkomaalainen. Nyt voin vain miettiä kauhulla johtuuko suhtautuminen minuun siksi, että olen skandinaavi ja skandinaavisilla naisilla on tietty maine Italiassa... Aina sopivassa välissä tulee pientä piikittelyä ulkomaalaisista (ihan hyväntahtoista tosin).

Itse järkytyin syvästi viime viikolla. Eräs brittiläinen rouva kertoi, että ollessaan kävelemässä tummaihoisen brittipojan kanssa (poika on Mikon ikäinen) yksi italialainen mieshenkilö oli todennut pojalle: "Mene tiehesi ulkomaalainen, emme me sinua tänne halua". Kun tämä rouva (jonka tunnen) oli todennut pojan olevan britti, oli mies ollut vain hiljaa. Siis miten joku voi sanoa tuollaista 12-vuotiaalle lapselle? Tunnen pojan äidin ja hän vaihtaa poikansa pois Foscolosta ongelmien takia. Rivin välistä pystyi lukemaan, että hän epäili tiettyjen opettajien olevan jossain määrin rasisteja. Tähän en voi sanoa mitään. Miko on vaaleatukkainen, sinisilmäinen, skandinaavi - italialaisethan jumaloivat tällaisia lapsia. Mutta jos epäilys pitää paikkansa on se järkyttävää. Olemmeko vieläkin niin ahdaskatseisia, että ihonvärillä on merkitystä?

Nyt nautin remontista talossa. Uudet kaasuputket, uusi lämmityslaite ja aurinkopaneelit katolle. Jukan kysyessä miten maksetaan tyyppi totesi, että katsotaan mikä osa maksetaan pimeäsi ja mikä laskulla. Jukka siis oli tarkoittanut mitä maksamme milloinkin, mutta italialainen ymmärtää tietysti heti, että puhe on kuinka paljon pimeänä. Maassa maan tavalla... Eilen nautin kerätessäni kirsikoita suoraan puusta ja tänään jatkan harrastusta. Mietiskelin siinä, että eipä voi valittaa. Alpit siintävät horisontissa, kirsikat putoavat suoraan syliin omassa puutarhassa. Kaikkine ongelmineenkin pidän juuri varhaisen kesän ja kauniin luonnon vuoksi Italiasta. Ja ovathan italialaiset aika hauskoja. Heihin pitää suhtautua huumorilla. Kuten Mikon luokan tukiopettaja, joka soittaa kotiin ja kysyy heti miten Miko voi, kun Miko oli jättänyt jumpan väliin jalkakivun takia. Italialaisissa on tiettyä lämpöä, joka meistä skandinaaveista puuttuu. Sen huomaa jo yhteiskunnastakin. Toisaalta elämä Suomessa on paljon yksinkertaisempaa ja siksi vaatii vähemmän voimavaroja...

Mietteitä kouluvuoden lopuksi

Näin on kouluvuosi lähes lopussa. Enää puuttuu muutama viikko. Syksyllä olin täynnä epäilyjä Mikon koulun suhteen. Käsitykseni italialaisesta julkisesta koulusta ei ollut järin korkea. Tämän vuoden perusteella voin todeta olleeni väärässä monessa suhteessa. Olen tutustunut opettajiin, jotka ottavat uskomattoman paljon huomioon Mikon erityispiirteet. He ovat olleet erittäin avoimia ehdotuksilleni ja ajatuksilleni. Toki olen havainnut myös koomisia piirteitä sekä koulussa että opettajissa, mutta niin se on varmaan kaikkialla. Kun 30-kymppinen, naimaton miesopettaja yrittää antaa kasvatusvinkkejä ja kyselee miten Mikon nuhaa hoidetaan, niin kyllä siinä hymy alkaa karehtia suupielessä tällaisella karaistuneella äidillä. Tai kun kuvaamataidon opettaja ryntää kesken tapaamisen luokkaan ja alkaa pohtia mitä pitää tehdä, kun Miko kyynelehtii muistutuksesta (joka oli aiheeton) ja jatkaa vaahtoamista Mikosta niin, että opettaja, jota olin tapaamassa alun perin päätti poistua kiireesti takavasemmalle.

Olen tutustunut Mikon napolilaiseen tukiopettajaan. Voin vain todeta, että sydämellisempää ja avuliaampaa henkilöä on vaikea löytää. Hän on auttanut Mikon lisäksi äidin tämän ensimmäisen kouluvuoden läpi. Lisäksi olen saanut käsityksen yleensä eteläitalialaisista, koska koulussa suurin osa opettajista on lähtöisin Etelä-Italiasta. Jo pelkästään heidän tapansa puhua on niin hauskan kuuloista.

Läksyjen määrä on ollut huomattava. Mielestäni välillä aivan liikaa. Toisaalta kyllä ainakin Miko on jotain oppinutkin koulussa, joten kaipa opetus on ainakin kohtalaista laadultaan. Niin kuin olen ennekin todennut, mielestäni kirjallisuutta on ihan älyttömästi, mutta toisaalta onhan se yleissivistävää. Yksi asia jota ihmettelen on, että Mikolla on kokeita liikunnassa ja kuvaamataidossa. He siis opiskelevat taidehistoriaa. Itse aikoinani vähän piirtelin koulussa ja voikkatunnit nyt olivat mitä olivat.

Tärkeintä on kuitenkin ollut, että Miko viihtyy koulussa, hän menee sinne tyytyväisenä ja tulee ulos iloisena. Luokkakaverit ovat ottaneet Mikon loistavasti suojelukseensa, joskus tosin he auttavat tätä "furbettoa" vähän liikaa. Tämä minua aina ihmetyttää, että italialaiset lapset ovat niin valmiita auttamaan Mikoa, Ei puhettakaan kiusaamisesta ja niin kuin tukiopettaja totesi, että jos joku ulkopuolinen uskaltaa kiusata Mikoa, niin koko luokka nousisi puolustamaan Mikoa. Tämä tietysti lämmittää äidin sydäntä. Joten vaikka Italia on Pisa-tutkimuksen häntäpäässä niin ainakin itse olen tyytyväinen Mikon kouluun.

Todistuksia ja paljon muuta

No, selvisihän tämä todistusmysteerikin. Eli menin sitten 13.2 keskustelemaan todistuksesta luokan koordinaattorin kanssa. Tosin tullessani paikalle klo 17, jolloin vastaanotto alkoi, paikalla oli ainoastaan Mikon tukiopettaja. No, ensin sisään meni yksi äiti. Luokanvalvojaa ei näy eikä kuulu. Sitten onkin jo oma vuoroni eikä luokanvalvojaa näy. No, juttelenpa siinä sitten tukiopettajan kanssa ja lopulta saapuu luokanopettajakin. Puhe rönsyilee aiheesta toiseen ja jossain vaiheessa itselleni tulee epärealistinen olo. Molemmat paikalla olevat opettajat ovat miespuolisia ja kotoisin Etelä-Italiasta. Itselleni tuli sellainen olo, että lähinnä nämä kaksi flirttailivat kilvan kanssani (joka johtunee vain siitä, että olen pohjoismaalainen). Italialaiselle miehelle lienee mahdotonta olla flirttailematta varsinkin pohjoismaalaisen naisen kanssa.

Täällä on nyt tohistu siitä, että kaikille annetaan nyt arvosanat numeroina. Lisäksi on paljon puhuttu käytösnumerosta. Mutta kuulin, että Mikon koulussa käytösnumeroita korotettiin yhdellä kymmenyksellä, koska rehtori ei halunnut vanhempien valitusrumbaa kuunnella. Nyt jo kuulema monet ovat valittaneet miksi heidän kullannuppunsa numero oli huono. Muutenkin ymmärsin, että jos arvosanat ovat huonot niin vanhemmat ryntäävät valittamaan opettajille. Osa opettajista on todella tympääntynyt näihin vanhempiin. Kuulin, että muutamat Mikon koulun opettajista syövät psyyken lääkkeitä, koska eivät muuten kestä...

Nyt parhaillaan on karnevaalien aika. Julia on kotona lomalla koko viikon, Mikolla sen sijaan oli lomaa vain 2 päivää. Rehtori selitti jossain haastattelussa, että antamalla vain 2 lomapäivää koulu haluaa viestittää perheille miten vakavamielinen koulu on ja miten painotetaan työteliäisyyttä. Tässä kohtaa minua alkaa huvittaa. Lomapäiviä pihtaillaan, mutta ihan rauhassa ammattiyhdistysliike järjestää kokouksiaan koulutuntien aikana. Laskin, että lapset menettävät tunteina näiden kokouksien vuoksi vähintään 2-3 koulupäivää. Joten ehkä koulun vakavamielisyys lähtee joistain muusta kuin yhdestä tai kahdesta lisälomapäivästä karnevaaliaikaan. Itse karnevaalikulkueethan ovat upeita. Lisäksi lapset ovat puettuina karnevaaliasuihin ja täältä puuttuvat ne ympärikännissä olevat nuoret/aikuiset, jotka taas kuuluvat suomalaiseen vappuun.

Koulu osa 2

Näin on saatu lomat loppu ja koulut käyntiin. No, koulujenhan piti alkaa 7.1.2009. Loppiaaisen vastaisena yönä satoi lunta ja tällä kerralla paljon (paikasta riippuen 30-60 cm). Sarastaa 7.1 aamu ja lapset pitäisi viedä kouluun - ja jälleen kerran jumiudumme pikkuiseen mäkeemme ja lapset jäävät jälleen lumen ansiosta kotiin. Eli yksi lisäpäivä joululomaan. Vähitellen korviini kuuluu tietoja, että aika moni muukin oli jäänyt kotiin ja lisäksi koulut suljettiin pääosin etuajassa. Osa kouluista oli kiinni sitten vielä 8.-9.1, omat lapseni sentään pääsivät 8.1 kouluun.

Seuraava seikkailuni julkisessa koulussa on todistus. Alun perin ilmoitettiin, että todistukset jaetaan 13.2 illalla koulussa. Pari päivää sitten reissuvihossa lukee, että todistukset jaetaan 9.2., mutta kelloajasta ei mainita mitään. Kysyin yhdeltä ystävältäni, jolla on ollut tytär ko. koulussa. Hänen mukaansa lapsille annetaan todistukset 9.1. ja vanhempien pitää mennä 13.2 illalla juttelemaan luokanvalvojan kanssa. Mutta tietenkään toistaiseksi tätä ei ole missään selitetty. Ehkä vain minä ja muutama muu typerä ulkomaalainen emme ymmärrä jotain näin itsestään selvää asiaa.

Kaikki aina haukkuvat italialaisten koulujen kieltenopetusta. Ainakin Mikon koulussa on kovin suosittua kopioida kirjasta vihkoon eri asioita. Ehkäpä opettajat sitten ajattelevat, että näin oppilaat oppivat kirjoittamaan ko. kieltä. Minusta esim. Mikon ranskan kirja on niin sekava, ettei kukaan voi sen avulla kauhean hyvin kieltä oppia. Äidinkielessä sitten taas täällä painotetaan ihan järjettömästi kirjallisuuteen. Heillä on joka viikko antologiaa koulussa ja siinä käsitellään satuja ja muita kertomuksia. Niitä sitten pitää lukea kotona ja vastata kysymyksiin, jotka minusta ovat välillä turhan hankalia 11-vuotiaille. Sitten heillä on eeppistä runoutta joka viikko. Viime aikoina he ovat joutuneet lukemaan jotain muinaiskreikan tarustoja runomuodossa ja vastaamaan kysymyksiin. Itselläni on välillä suuria vaikeuksia keksiä vastauksia, puhumattakaan sitten lapsista. Kielioppia heillä on tietysti, mutta ainakin toistaiseksi paljon vähemmän mitä itselläni aikoinaan oli koulussa. Toisaalta myönnän, että monesti italialaisilla on paljon parempi kirjallisuuden tuntemus kuin itselläni. Täällä luultavasti on aina panostettu paljon kirjallisuuteen kouluissa. Mieheni huomasi kerran Berlusconin käyttävän vertausta, joka oli suoraan yhdestä Mikon antologian kertomuksesta. Jos emme olisi lukeneet sitä kertomusta, Berlusconin lauseen merkitys ei olisi ikinä auennut meille.

Läksyjen määrä on mielestäni kohtuuton. Tiedän muutaman tapauksen Mikon luokalta, jotka eivät harrasta mitään koulun vuoksi. Oppilailla kuluu viikonloput läksyjen ääressä ja useana päivänä 3-4 tuntia. Ja nyt puhumme 11-12-vuotiaista. Olen täysin samaa mieltä, että läksyt ovat tärkeitä, mutta kohtuus kaikessa. Lapsilla on oltava aikaa myös leikkiä ja harrastaa. Mitä näistä ylistressaantuneista lapsista tulee muuta kuin hermoraunioita?