Kuten otsikko kertoo, olemme nauttineet kesästä aina tähän päivään saakka. Ennusteet maalailevat syksyisiä ilmoja illasta alkaen, mutta saa nähdä. Kesä oli viileä ja sateinen. Elokuun puolivälissä alkoivat sitten hellekelit ja niistä olemme sitten nauttineet aina tänne lokakuulle saakka.
Koulutkin saatiin syyskuussa käyntiin. Mikolla alkoi scuola superiore (vastaa lukiota, mutta kestää 5 vuotta). Täällä on puhuttu lehdissä ylisuurista luokista ja kaaoksesta. Miko tulee kotiin ensimmäisenä päivänä ja ilmoittaa, että luokalla on 7 oppilasta. Näistäkin vain 3 menee taidelukioon eli Miko ja 2 tyttöä. Viikon päästä tuli vielä uusi tyttö, joka myös menee taidelukioon. Muut olivat valinneet luonnontieteellisen lukion. Joten emme ainakaan voi valittaa ylisuuresta luokasta, MIko valittaa lähinnä ylipienestä, koska on liian rauhallista.
Tiedänhän toki, että italialaiset ovat suojelevia, mutta joskus se menee hieman yli. Kerran Mikon koulusta soitetaan, että koulu loppui 16.40 eikä klo 17 kuten lukujärjestyksessä, koska he pitivät tunteja yhteen. Tiesin tämän, joten ihmettelin mikä on ongelmana. Kanslisti vain tarkisti onko joku Mikoa vastassa, ettei Miko joudu yksin kadulla odottamaan...
Uuden koulun myötä esikoiseni on löytänyt aivan uuden ulottuvuuden eli italialaiset baarit. Aamuisin herra lähes myöhästyy koulusta, kun pitää käydä ostamassa briossi lähileipomosta. Huomattuani, että olin muuttunut pankkiautomaatiksi, asetimme rajat tähän uuteen ulottuvuuteen. Mietin tässä kerran mitähän kanslisti sanoisi, jos tietäisi Mikon menevän lähibaariin ja istuvan siellä päivästä riippuen 1-2 tuntia syöden ja läksyjä tehden. Italialainen baari ei sitten ole laisinkaan kuten suomalainen lähibaari. Tunnelmaltaan ne muistuttavat ehkä enemmän suomalaista kahvilaa vaikka sekään ei ole hyvä vertaus. Kaiken huipuksi Miko joutuu vielä kävelemään ainakin kilometrin verran Julian koululle, josta sitten haen molemmat Julian koulun loputtua. Mutta minähän olenkin julma skandinaavinen äiti.
Italiassahan lasten hyysääminen menee äärimmäisyyksiin. Lapset kuskataan kaikkialle ja yksin ei kotiin jätetä. Kerrankin menin sanomaan perhelääkärillemme, että lapset ovat silloin tällöin kotona kahdestaan. Nähtyäni lääkärimme kauhistuneen ilmeen korjasin, että toki vain Miko. Muuten olisin varmaan saanut syytteen heitteillejätöstä - eihän reipasta 9-10-vuotiasta lasta voi jättää hetkeksikään yksin. Taas olen julma äiti.
Suomessa ollessamme olin myös huono äiti. Pelasin rakkaan aviomieheni kanssa automaattipeliä Prismassa ja Miko seisoi vieressä. Kohta nuori pojankloppi tulee sanomaan, että Mikon pitää alaikäisenä seistä keltaisen viivan takana. Meidän vanhempien suu loksahti auki ja Miko ihmetteli, että miksi ihmeessä. Vieläkään en ymmärrä miksei 14-vuotias lapsi saisi seistä vanhempien vierellä. Joten vaikeaa olla hyvä äiti, kun kaikkialla tekee virheitä.
torstai 6. lokakuuta 2011
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Yhden kauden loppu
Näin 3-vuotinen scuola media on saatu lähes loppuun. Enää yksi osa loppukokeista ja koulu on loppu. Tämä oli vuotena jotenkin vikkelä. Syksy tuli ja meni ja kevättä en ehtinyt edes huomata. Mutta mitäpä sanoisin yhteenvetona italialaisesta, julkisesta scuola mediasta. Kokonaisuutena kokemus on ollut positiivinen. Suurin osa opettajista oli mielestäni hyvin ammattitaitoisia ja kiinnostuneita yksittäisestä oppilaasta. Ikävä kyllä nykyään joka luokalta löytyy häirikköjä, jotka yleensä vetävät mukanaan myös ne rauhallisemmat kappaleet. Näiden käsittelyyn kouluilla ei ole kauheasti välineitä.
Byrokratia on tietysti oma lukunsa. Mikon luokka teki 3 päivän retken Ranskaan. Ohjeissa luki, että alle 14-vuotiailla pitää olla todistus, että he saavat matkustaa ilman vanhempia. No minä soitan toivorikkaana konsulaattiin, josta tulee vastaus etteivät he tällaista kirjoita. Seuraavaksi kysyn koululta neuvoa ja he käskivät soittaa paikalliselle poliisiasemalle. No lopulta poliisiasemalta neuvotaan tulemaan sinne, joka vähän ihmetytti koska Mikolla ei ole Italian kansalaisuutta. Ja kuten oletin, he eivät voineet kirjoittaa todistusta, mutta sanoivat että ilman sitä Miko ei voi matkustaa. Lopulta soitan Roomaan Suomen suurlähetystöön ja vähitellen selvisi, että ko. todistus on pakollinen vain italialaisille. No, koulukin uskoi kun annoin suurlähetystön numeron ja käskin soittamaan sinne jos ei muuten mene sanoma perille. Myöhemmin sitä paitsi kuulin, että muutama muu EU:sta oleva oppilas oli jo käynyt saman keskustelun kanslian kanssa koulussa, mutta eihän kanslia siitä minulle mitään kertonut vaan antoivat minun juosta ja soittaa ympäri Italiaa.
Nyt Mikolla on loppukokeet käynnissä ja tämän jälkeen sitten ihmettelen ilmoittautumisprosessia uuteen kouluun. Koska olemme Italiassa, olen avoin kaikille mutkille ja oletan, että yllätyksiä tulee matkanvarrella. Mutta onneksi heinäkuussa minulla on aikaa ihmetellä näitä kouluasioita.
Juliallakin koulu jo loppui ja hän on ainoa, jolla on jo loma. Loppukeväästä oli taas luokan kokous ja nyt oli aiheena mm. seksuaalikasvatus koulussa. 5. luokalla he puhuvat ihmisen anatomiasta ja lisääntymisestä. No, nyt yksi äiti halusi että joku gynekologi tai muu lääkäri pitää tunnin, toinen ehdotti että vanhemmat ovat läsnä silloin. Minä lähinnä pyörittelin silmiäni kuullessani tätä tekopyhyyttä. Uskon, että luokanopettaja osaa kertoa juuri tarvittavat asiat ilman lääkäriä tai vanhempia. Ja mitäpä nämä kullanmurut eivät jo tietäisi... Uutuus Montessori-koulussa on koulupuku, jota pitää käyttää urheilutunneilla ja retkillä. Kukaan ei kysynyt vanhempien mielipidettä aiheesta vaan päätös tuli puhtaasti ylhäältä. Ensin tuli viesti, että puku on ilmainen. Viikon päästä tuli toinen viesti, että lukukausimaksu nousee 50 euroa eli koulupuvun verran. Erittäin läpinäkyvää kommunikointia taas vaihteeksi.
Talven aikana naapurielo on yleensä hiljaista. Joskus alkukeväästä näin vanhan ukkelinaapurimme käsi kipsissä. No siinä sitten kyselin ja aloin ihmetellä miten he selviävät, kun vaimo on invalidi. Soitin toiselle naapurille ja sitten sainkin päivityksen paikallisiin juoruihin. Sain tietää tämän naapuriukkelin rakastajattaren ja rahansiirrot, vaimon epäilyt pettämisestä jne. Tässä noin kuukausi sitten tämän ukkelin invalidi vaimo soitti ovikelloa. Tähän mennessä hän ei ole ikinä jutellut kanssani. Nyt hän selitti, että hän ei ole hullu vaikka hänen miehensä haluaa hänelle psyykenlääkkeitä. Sitten hän selitti kaiken rakastajattaresta jne. Onneksi yksi heillä käyvä vapaaehtoinen pelasti tilanteen. Minä kun en ole ikinä suonut ajatustakaan naapurin rouvan psyykkiselle tilalle enkä aio luoda tulevaisuudessakaan.
Alkuvuodesta saimme kirjatun kirjeen, että oleskelulupamme ovat umpeutuneet ja meidän pitää viedä uudet kunnalle. Vähän ihmettelin, koska muistini mukaan ne vanhentuisivat vasta kesällä. Ja näin myös oli. No, marssin siis kunnantoimistoon ja totean, että nämä ovat kyllä ihan voimassa vielä. No, heidän mukaan se entinen työntekijä oli tehnyt virheen tallentaessaan tietoja (heillä ei ollut edes tätä viimeisintä oleskelulupaa koneessa vaan jonkun ikivanhan luvan tiedot). He kauniisti selittivät, että Comon poliisilaitokselta saan uudet. Sattumoisin kysyin onko EU-kansalaisilla pysyviä lupia olemassa. Vastaus oli, että kyllä ja ne voi hakea suoraan kunnalta. Eli jos en olisi kysynyt olisin marssinut Comon poliisiasemalle ja ehkä siellä olisi selvinnyt, että voin hakea pysyvää lupaa. Valtaisaa asiakaspalvelua. No, hakeminen oli tosi helppoa. Täytin lomakkeen, jossa totesin etten ole suurluokan rikollinen. Edes kuvaa ei tarvittu. Nyt meillä kaikilla on pysyvät oleskeluluvat.
Byrokratia on tietysti oma lukunsa. Mikon luokka teki 3 päivän retken Ranskaan. Ohjeissa luki, että alle 14-vuotiailla pitää olla todistus, että he saavat matkustaa ilman vanhempia. No minä soitan toivorikkaana konsulaattiin, josta tulee vastaus etteivät he tällaista kirjoita. Seuraavaksi kysyn koululta neuvoa ja he käskivät soittaa paikalliselle poliisiasemalle. No lopulta poliisiasemalta neuvotaan tulemaan sinne, joka vähän ihmetytti koska Mikolla ei ole Italian kansalaisuutta. Ja kuten oletin, he eivät voineet kirjoittaa todistusta, mutta sanoivat että ilman sitä Miko ei voi matkustaa. Lopulta soitan Roomaan Suomen suurlähetystöön ja vähitellen selvisi, että ko. todistus on pakollinen vain italialaisille. No, koulukin uskoi kun annoin suurlähetystön numeron ja käskin soittamaan sinne jos ei muuten mene sanoma perille. Myöhemmin sitä paitsi kuulin, että muutama muu EU:sta oleva oppilas oli jo käynyt saman keskustelun kanslian kanssa koulussa, mutta eihän kanslia siitä minulle mitään kertonut vaan antoivat minun juosta ja soittaa ympäri Italiaa.
Nyt Mikolla on loppukokeet käynnissä ja tämän jälkeen sitten ihmettelen ilmoittautumisprosessia uuteen kouluun. Koska olemme Italiassa, olen avoin kaikille mutkille ja oletan, että yllätyksiä tulee matkanvarrella. Mutta onneksi heinäkuussa minulla on aikaa ihmetellä näitä kouluasioita.
Juliallakin koulu jo loppui ja hän on ainoa, jolla on jo loma. Loppukeväästä oli taas luokan kokous ja nyt oli aiheena mm. seksuaalikasvatus koulussa. 5. luokalla he puhuvat ihmisen anatomiasta ja lisääntymisestä. No, nyt yksi äiti halusi että joku gynekologi tai muu lääkäri pitää tunnin, toinen ehdotti että vanhemmat ovat läsnä silloin. Minä lähinnä pyörittelin silmiäni kuullessani tätä tekopyhyyttä. Uskon, että luokanopettaja osaa kertoa juuri tarvittavat asiat ilman lääkäriä tai vanhempia. Ja mitäpä nämä kullanmurut eivät jo tietäisi... Uutuus Montessori-koulussa on koulupuku, jota pitää käyttää urheilutunneilla ja retkillä. Kukaan ei kysynyt vanhempien mielipidettä aiheesta vaan päätös tuli puhtaasti ylhäältä. Ensin tuli viesti, että puku on ilmainen. Viikon päästä tuli toinen viesti, että lukukausimaksu nousee 50 euroa eli koulupuvun verran. Erittäin läpinäkyvää kommunikointia taas vaihteeksi.
Talven aikana naapurielo on yleensä hiljaista. Joskus alkukeväästä näin vanhan ukkelinaapurimme käsi kipsissä. No siinä sitten kyselin ja aloin ihmetellä miten he selviävät, kun vaimo on invalidi. Soitin toiselle naapurille ja sitten sainkin päivityksen paikallisiin juoruihin. Sain tietää tämän naapuriukkelin rakastajattaren ja rahansiirrot, vaimon epäilyt pettämisestä jne. Tässä noin kuukausi sitten tämän ukkelin invalidi vaimo soitti ovikelloa. Tähän mennessä hän ei ole ikinä jutellut kanssani. Nyt hän selitti, että hän ei ole hullu vaikka hänen miehensä haluaa hänelle psyykenlääkkeitä. Sitten hän selitti kaiken rakastajattaresta jne. Onneksi yksi heillä käyvä vapaaehtoinen pelasti tilanteen. Minä kun en ole ikinä suonut ajatustakaan naapurin rouvan psyykkiselle tilalle enkä aio luoda tulevaisuudessakaan.
Alkuvuodesta saimme kirjatun kirjeen, että oleskelulupamme ovat umpeutuneet ja meidän pitää viedä uudet kunnalle. Vähän ihmettelin, koska muistini mukaan ne vanhentuisivat vasta kesällä. Ja näin myös oli. No, marssin siis kunnantoimistoon ja totean, että nämä ovat kyllä ihan voimassa vielä. No, heidän mukaan se entinen työntekijä oli tehnyt virheen tallentaessaan tietoja (heillä ei ollut edes tätä viimeisintä oleskelulupaa koneessa vaan jonkun ikivanhan luvan tiedot). He kauniisti selittivät, että Comon poliisilaitokselta saan uudet. Sattumoisin kysyin onko EU-kansalaisilla pysyviä lupia olemassa. Vastaus oli, että kyllä ja ne voi hakea suoraan kunnalta. Eli jos en olisi kysynyt olisin marssinut Comon poliisiasemalle ja ehkä siellä olisi selvinnyt, että voin hakea pysyvää lupaa. Valtaisaa asiakaspalvelua. No, hakeminen oli tosi helppoa. Täytin lomakkeen, jossa totesin etten ole suurluokan rikollinen. Edes kuvaa ei tarvittu. Nyt meillä kaikilla on pysyvät oleskeluluvat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)