Koulu osa 2

Näin on saatu lomat loppu ja koulut käyntiin. No, koulujenhan piti alkaa 7.1.2009. Loppiaaisen vastaisena yönä satoi lunta ja tällä kerralla paljon (paikasta riippuen 30-60 cm). Sarastaa 7.1 aamu ja lapset pitäisi viedä kouluun - ja jälleen kerran jumiudumme pikkuiseen mäkeemme ja lapset jäävät jälleen lumen ansiosta kotiin. Eli yksi lisäpäivä joululomaan. Vähitellen korviini kuuluu tietoja, että aika moni muukin oli jäänyt kotiin ja lisäksi koulut suljettiin pääosin etuajassa. Osa kouluista oli kiinni sitten vielä 8.-9.1, omat lapseni sentään pääsivät 8.1 kouluun.

Seuraava seikkailuni julkisessa koulussa on todistus. Alun perin ilmoitettiin, että todistukset jaetaan 13.2 illalla koulussa. Pari päivää sitten reissuvihossa lukee, että todistukset jaetaan 9.2., mutta kelloajasta ei mainita mitään. Kysyin yhdeltä ystävältäni, jolla on ollut tytär ko. koulussa. Hänen mukaansa lapsille annetaan todistukset 9.1. ja vanhempien pitää mennä 13.2 illalla juttelemaan luokanvalvojan kanssa. Mutta tietenkään toistaiseksi tätä ei ole missään selitetty. Ehkä vain minä ja muutama muu typerä ulkomaalainen emme ymmärrä jotain näin itsestään selvää asiaa.

Kaikki aina haukkuvat italialaisten koulujen kieltenopetusta. Ainakin Mikon koulussa on kovin suosittua kopioida kirjasta vihkoon eri asioita. Ehkäpä opettajat sitten ajattelevat, että näin oppilaat oppivat kirjoittamaan ko. kieltä. Minusta esim. Mikon ranskan kirja on niin sekava, ettei kukaan voi sen avulla kauhean hyvin kieltä oppia. Äidinkielessä sitten taas täällä painotetaan ihan järjettömästi kirjallisuuteen. Heillä on joka viikko antologiaa koulussa ja siinä käsitellään satuja ja muita kertomuksia. Niitä sitten pitää lukea kotona ja vastata kysymyksiin, jotka minusta ovat välillä turhan hankalia 11-vuotiaille. Sitten heillä on eeppistä runoutta joka viikko. Viime aikoina he ovat joutuneet lukemaan jotain muinaiskreikan tarustoja runomuodossa ja vastaamaan kysymyksiin. Itselläni on välillä suuria vaikeuksia keksiä vastauksia, puhumattakaan sitten lapsista. Kielioppia heillä on tietysti, mutta ainakin toistaiseksi paljon vähemmän mitä itselläni aikoinaan oli koulussa. Toisaalta myönnän, että monesti italialaisilla on paljon parempi kirjallisuuden tuntemus kuin itselläni. Täällä luultavasti on aina panostettu paljon kirjallisuuteen kouluissa. Mieheni huomasi kerran Berlusconin käyttävän vertausta, joka oli suoraan yhdestä Mikon antologian kertomuksesta. Jos emme olisi lukeneet sitä kertomusta, Berlusconin lauseen merkitys ei olisi ikinä auennut meille.

Läksyjen määrä on mielestäni kohtuuton. Tiedän muutaman tapauksen Mikon luokalta, jotka eivät harrasta mitään koulun vuoksi. Oppilailla kuluu viikonloput läksyjen ääressä ja useana päivänä 3-4 tuntia. Ja nyt puhumme 11-12-vuotiaista. Olen täysin samaa mieltä, että läksyt ovat tärkeitä, mutta kohtuus kaikessa. Lapsilla on oltava aikaa myös leikkiä ja harrastaa. Mitä näistä ylistressaantuneista lapsista tulee muuta kuin hermoraunioita?