Syksyistä kesää ja äidin kompastuskiviä

Kuten otsikko kertoo, olemme nauttineet kesästä aina tähän päivään saakka. Ennusteet maalailevat syksyisiä ilmoja illasta alkaen, mutta saa nähdä. Kesä oli viileä ja sateinen. Elokuun puolivälissä alkoivat sitten hellekelit ja niistä olemme sitten nauttineet aina tänne lokakuulle saakka.

Koulutkin saatiin syyskuussa käyntiin. Mikolla alkoi scuola superiore (vastaa lukiota, mutta kestää 5 vuotta). Täällä on puhuttu lehdissä ylisuurista luokista ja kaaoksesta. Miko tulee kotiin ensimmäisenä päivänä ja ilmoittaa, että luokalla on 7 oppilasta. Näistäkin vain 3 menee taidelukioon eli Miko ja 2 tyttöä. Viikon päästä tuli vielä uusi tyttö, joka myös menee taidelukioon. Muut olivat valinneet luonnontieteellisen lukion. Joten emme ainakaan voi valittaa ylisuuresta luokasta, MIko valittaa lähinnä ylipienestä, koska on liian rauhallista.

Tiedänhän toki, että italialaiset ovat suojelevia, mutta joskus se menee hieman yli. Kerran Mikon koulusta soitetaan, että koulu loppui 16.40 eikä klo 17 kuten lukujärjestyksessä, koska he pitivät tunteja yhteen. Tiesin tämän, joten ihmettelin mikä on ongelmana. Kanslisti vain tarkisti onko joku Mikoa vastassa, ettei Miko joudu yksin kadulla odottamaan...

Uuden koulun myötä esikoiseni on löytänyt aivan uuden ulottuvuuden eli italialaiset baarit. Aamuisin herra lähes myöhästyy koulusta, kun pitää käydä ostamassa briossi lähileipomosta. Huomattuani, että olin muuttunut pankkiautomaatiksi, asetimme rajat tähän uuteen ulottuvuuteen. Mietin tässä kerran mitähän kanslisti sanoisi, jos tietäisi Mikon menevän lähibaariin ja istuvan siellä päivästä riippuen 1-2 tuntia syöden ja läksyjä tehden. Italialainen baari ei sitten ole laisinkaan kuten suomalainen lähibaari. Tunnelmaltaan ne muistuttavat ehkä enemmän suomalaista kahvilaa vaikka sekään ei ole hyvä vertaus. Kaiken huipuksi Miko joutuu vielä kävelemään ainakin kilometrin verran Julian koululle, josta sitten haen molemmat Julian koulun loputtua. Mutta minähän olenkin julma skandinaavinen äiti.

Italiassahan lasten hyysääminen menee äärimmäisyyksiin. Lapset kuskataan kaikkialle ja yksin ei kotiin jätetä. Kerrankin menin sanomaan perhelääkärillemme, että lapset ovat silloin tällöin kotona kahdestaan. Nähtyäni lääkärimme kauhistuneen ilmeen korjasin, että toki vain Miko. Muuten olisin varmaan saanut syytteen heitteillejätöstä - eihän reipasta 9-10-vuotiasta lasta voi jättää hetkeksikään yksin. Taas olen julma äiti.

Suomessa ollessamme olin myös huono äiti. Pelasin rakkaan aviomieheni kanssa automaattipeliä Prismassa ja Miko seisoi vieressä. Kohta nuori pojankloppi tulee sanomaan, että Mikon pitää alaikäisenä seistä keltaisen viivan takana. Meidän vanhempien suu loksahti auki ja Miko ihmetteli, että miksi ihmeessä. Vieläkään en ymmärrä miksei 14-vuotias lapsi saisi seistä vanhempien vierellä. Joten vaikeaa olla hyvä äiti, kun kaikkialla tekee virheitä.