Kevättä ja naapureita

Vihdoinkin kevät on saapunut tänne Alppien kupeeseen. Tosin aprikoosipuumme taas tänäkin vuonna kukki niin varhain, että kylmä yllätti ja nyt epäilen, että tänäkin vuonna aprikoosisato jää pieneksi. Puutarhurimme ennätti onneksi tehdä oksituksen ennen kuin kaikki puut puhkesivat kukkaan. Tietenkin rakas naapurimme sitten hartaasti selitti puutarhurillemme mitä pitää leikata. Ja puutarhurimme vastasi aina, että kerron rouvalle asian. Samainen naapurimme myös kehui miten hän pelasti tomaattisatomme viime kesänä kastelemalla kasvimaatamme. Siis emme ole ikinä pyytäneet häntä kastelemaan, mutta yhtäkkiä viime kesänä havahduin siihen, että kasvimaamme oli aamulla kasteltu. No, kerran kuulin miten tämä 75-vuotias ukkeli kiipesi porttimme yli aamuvarhaisella kastelemaan kasvimaatamme. Kun hän tajusi, että olimme nähneet, hän alkoi kastella omalta pihaltaan käsin.

Muutenkin kadullamme naapurit ovat erittäin kiinnostuneita mitä muut tekevät. Vastapäisessä talossa vaan verho heilahtaa, kun naapurin rouva tutkii tapahtumia lähistöllä. Ehkä surkuhupaisinta oli tänä talvena, kun jalkani oli kipsissä ja siksi pysäköin autoni tielle päivisin enkä alapihalle. Tämä 75-vuotias ukkelinaapurimme tuli kysymään mitä olin edellisenä päivänä puhunut kauempana kadulla asuvan naapurin kanssa, kun hän ei kuulema ollut kuullut kaikkea. No, kun sitten olin jutellut tämän naapurin kanssa niin vastapäinen naapuri (mies tällä kertaa) soittaa ja kysyy mitä juttelin tämän 75-vuotiaan naapurin kanssa. Tässä vaiheessa en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Toisaalta tämä naapurissa asuva vanhus antaa aina lapsille herkkuja ja ikävä kyllä myös kaikkia romuja, joista haluaa päästä eroon. Viimeksi saimme vanhan kännykän, joka nyt sitten on meidän riesanamme.

Poikani luokka on pieni, mutta erittäin levoton. Tässä yhtenä päivänä yksi hänen luokkakaverinsa lounastauolla oli kouluun palatessaan päättänyt kiivetä parimetrisen aidan yli. Aita on yksityisen talon, joten en ymmärrä miksi hän halusi kiivetä. No, kiivetessään hän jotenkin horjahti ja sai rauta-aidan yläosassa olevan terävän piikin jalkapohjansa läpi. Onneksi yksi paikalla ollut oppilas osasi vähän ensiapua ja oli yrittänyt saada verenvuotoa tyrehtymään. Joku oli juossut kouluun hakemaan jotain opettajaa ja joku oli juossut lähimpään baariin, josta oli soitettu ambulanssi. Tämän episodin jälkeen poikani luokassa 5 oppilasta vain itki järkytyksestä. Oppitunnin pidosta ei tullut mitään, koska oppilaat vain itkivät. Eikä kyse nyt ollut mistään henkeä uhkaavasta tilanteesta. Poika oli koulusta päivän poissa ja pari päivää kepeillä. Ehkä nämä italialaiset vaan ovat niin sentimentaalisia luonteeltaan.